Työpaikoilla hyvä johto edesauttaa työntekijöiden hyvinvointia ja yrityksen tulosta. Ovatko asiat samalla tavalla urheilussa? Esimerkiksi Maastohiihto ry:n hiihtäjien takamuksiin jakelemat mononkuvat sekä kesäiset keihäsmiesten valintasekoilut herättävät kysymyksen miten suomalaisessa urheilujohtamisessa onnistutaan luomaan edellytykset tuloksenteolle. Hiihtäjille on aiheutunut tukku harmaita hiuksia esimerkiksi käytännön leirijärjestelyissä keskellä syksyn tärkeää harjoittelukautta sekä ylimääräistä työtä tilanteen selvittämisessä. Voiko tilanne aiheuttaa vielä muutakin haittaa? Kyllä voi. Nimittäin ylimääräinen stressi voi ihan suoraan heikentää myös harjoittelusta saatavaa hyötyä.
Fysiologisesti harjoittelun kuntoa kohottava vaikutus ei synny harjoituksen aikana, vaan harjoittelua seuraavan levon aikana. Jos tänä tärkeänä ajanjaksona, jonka urheilija normaalisti pyhittää levolle, keho joutuukin kokemaan ylimääräistä muuta kuormitusta, stressiä, voidaan kuntovaikutus menettää. Melko yleistä urheilijoiden keskuudessa onkin esimerkiksi opiskelun tai työn tuoma stressi, joka nakertaa tärkeää harjoitusvaikutusta. Hiihtäjien tapauksessa ylimääräisen stressin lähde lienee selvä.
Huipulle tosissaan pyrkivät urheilijat pyrkivätkin järjestämään asiansa siten, että voivat keskittyä pelkästään harjoitteluun, jolloin olosuhteet sekä harjoittelulle että palautumiselle ovat otolliset. He pyrkivät olemaan urheilijoita 24 tuntia vuorokaudessa ja 7 päivää viikossa. Kaikki asiat eivät ole kuitenkaan pelkästään urheilijoiden käsissä. Lajiliitot sekä muut tahot vastaavat pitkälle olosuhteiden ja menestyksen edellytysten luomisesta. Huono johto voi oikeastikin pilata urheilijan palautumisen. Tässä yksi esimerkki. Yritysmaailmassa tärkeimmän resurssin toimintaedellytyksen merkittävästä heikentämisestä olisi tosiaankin jaeltu mononkuvia takamuksiin – ei työntekijöille, vaan johtajille.
Uusimmat kommentit